LOVI

Lovi on suomalaisessa mytologiassa yliluonnollinen olotila tai paikka. Lovi on veden-tai maanalainen Tuonela tai aukko vainajalan ja todellisuuden välillä. Lovinoita vaipui loveen ja pystyi ottamaan eläimen muodon ja matkustamaan matkojen taa hakemaan tietoa.
LOVI on saanut inspiraationsa kalastamisessa käytössä olevasta verkkopuikkarista sekä sarvimaisesta muodosta, sekä tästä Unarilla kerrotusta tarinasta:

"Niin asusti ison Unarinjärven rannalla Porosaaren Noianniemessä suuri lovinoita joka ryhtyi noitamaiseen kalastuskeinoon: laulautui loveen, joi suuren salmen kuivaksi sekä toimitti akkansa ja tyttärensä kuivalta järvenpohjalta keräämään kaloja. Samassa heittäytyi salmen takana Hamaran noitakin loveen ja lauloi vastalukunsa, eikä Porosaaren noita enää voinutkaan pidättää vettä vatsassaan, vaan täytyi hänen solauttaa se takaisin järveen. Siitä kalankokoojat saaliineen hukkuivat, ja muuttuivat Hamaran noidan manauksista kiviksi järvenselälle. Kahtena suurena kivenä, Isona-Akankivenä ja Pikku-Akankivenä, ne vieläkin veden pinnalla rinnakkain kyyköttävät. Iso-Akankivi hohtaa valkeaotsaisena möhkäleenä: äidillä kun oli kalaretkellään ollut valkea lakki päässä. Salmi tunnetaan edelleen Akansalmena. Tappiolle joutuneena pakeni Porosaaren noita pois koko seudulta, hopeansa vain kätki Noidanniemelle aarnihautaan. Mutta niin vahvoilla uhreilla piilotti lapinukko aarteensa, ettei sitä ole kukaan keksinyt. Neljän kannun vaskinen kattilarani on kentältä aikoinaan löydetty, mutta tyhjänä.”